Miksi ehdolla

Sote-palveluiden laadukas toteutus vaatii yhteistyötä

Sote-talkoisiin tarvitaan kaikkien sektorien palveluntuottajia. Sote-palveluissa potilaan pitäisi aina olla keskiössä. Paras malli ratkaista monimutkaisia hoitokokonaisuuksia potilaan parhaaksi, on tehdä yhteistyötä kaikkien sektorien sote-palvelujen tuottajien kesken. Tästä yhteistyöstä on olemassa positiivisia esimerkkejä kuten sydämen vajaatoimintapotilaiden hoidon kehittämishanke Tampereella, jossa on mukana julkisen, yksityisen sekä kolmannen sektorin toimijoita edistämässä hoitokäytäntöjä potilaan parhaaksi yhdessä. Sydänsairaalan työntekijänä olen itsekin saanut olla mukana tässä kehittämisessä. Olenkin vahvasti sitä mieltä että näitä hankkeita tarvitaan lisää ja toivon, että voin olla edistämässä niiden toteutumista myös kaupunginvaltuutetun roolissa.

Valitettavasti kuitenkin hallituksen sote-esitys nykymuodossaan on kaikkea muuta kuin suosiollista tämän kaltaisen yhteistyön kehitykselle. Nykyinen sote-esitys laittaa aivan liian paljon painoarvoa palveluntuottajan toimintamuodolle. Erityisesti yksityisten palveluntuottajien toimintaa pyritään rajaamaan tiukasti vaikka todellisuudessa tälle ei ole mitään yksiselitteisesti perustuslakiin pohjautuvaa syytä vaan kyseessä on puhtaasti ideologiaan perustuva linja. Ja mikä huolestuttavinta, jo pitkään ansiokkaasti erikoissairaanhoidon palveluita tuottaneet julkisomisteiset yhtiöt kuten Sydänsairaala, Tekonivelsairaala Coxa sekä Fimlab-laboratoriot rinnastetaan sote-esityksessä yksityisiin toimijoihin vaikka kaikki edellä mainitut toimijat ovat sataprosenttisesti julkisessa omistuksessa. Näiden laadukkaiden palvelujen heikentäminen täytyykin ehdottomasti estää.

Lasten ja nuorten liikuntaharrastuksia tuettava

Lapsille ja nuorille on taattava riittävän laajat ja hintatasoltaan kohtuulliset harrastamisen mahdollisuudet sekä harrastetoiminnassa että tavoitteellisessa lajiharjoittelussa. Liikuntaharrastuksilla on todistetusti paljon positiivisia vaikutuksia terveyttä tukevien liikuntatottumusten sekä sosiaalisten taitojen kehittymisen kannalta. Tämä on erityisesti huomioitava tulevina vuosina, koska Suomessa korona-pandemian aikana harrastusten parista pois jääneiden lasten ja nuorten lukumäärä mitataan kymmenissä tuhansissa. Tämä on huolestuttava kehityssuunta, jonka ratkaisemiseksi Tampereellakin on aktiivisesti tuettava seuratoimijoita sekä arvioitava kaupungin omia mahdollisuuksia liikunnallisen elämäntavan tukemiseksi.

Lisäksi erityistä huomiota on kiinnitettävä urheilulajien tasa-arvoon eikä tukea liian vahvasti jo valmiiksi hyvin pärjääviä lajeja. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa rahallisen tuen lisäksi kaupungin vaikutuspiirissä olevien tilaresurssien jakamisen käytäntöjen kehittämistä sellaiseen suuntaan, että pelisäännöt ovat selvästi aukikirjoitetut ja kaikille samat. Uusia lajeja on viime vuosina noussut harrastajien suosioon ja tämä on mielestäni harrastamismahdollisuuksien kannalta pelkästään hyvä asia. Kaupungin pitää kuitenkin pystyä reagoimaan muuttuvaan tilanteeseen eli toiminta ei saa perustua liikaa vanhoihin käytäntöihin ja perinteisiin tai lajin suoraan yleisösuosioon, vaan enemmän harrastajamääriin sekä siihen minkä esimerkiksi heikommassa asemassa olevien, kohderyhmien harrastamista halutaan tukea enemmän.

Itse olen ollut viimeiset neljä vuotta aktiivisesti seuratoiminnassa mukana. Minua kiinnostaa laajasti liikuntaharrastusten ja niihin liittyvien mahdollisuuksien kehittäminen ja koen, että seuratoiminnasta saamallani kokemuksella varustettuna minulla on siihen paljon annettavaa.