Miksi ehdolla

Olen ehdolla aluevaaleissa, koska haluan edistää sosiaali- ja terveysalan palveluita ja olla mukana kehittämässä niitä palvelujen käyttäjien sekä sote-alan työntekijöiden kannalta entistä parempaan suuntaan.

Sote-palveluiden laadukas toteutus vaatii yhteistyötä

Sote-talkoisiin tarvitaan kaikkien sektorien palveluntuottajia. Sote-palveluissa palvelun käyttäjän pitäisi aina olla keskiössä. Paras malli ratkaista monimutkaisia hoitokokonaisuuksia palvelujen käyttäjien parhaaksi, on tehdä yhteistyötä kaikkien sektorien sote-palvelujen tuottajien kesken. Tästä yhteistyöstä on olemassa positiivisia esimerkkejä kuten sydämen vajaatoiminnan hoidon kehittämishanke Tampereella, jossa on mukana julkisen, yksityisen sekä kolmannen sektorin toimijoita edistämässä hoitokäytäntöjä palvelujen käyttäjien parhaaksi yhdessä. Sydänsairaalan työntekijänä olen itsekin saanut olla mukana tässä kehittämisessä. Olenkin vahvasti sitä mieltä että näitä hankkeita tarvitaan lisää ja toivon, että voin olla edistämässä niiden toteutumista myös aluevaltuutetun roolissa.

Valitettavasti kuitenkin hallituksen läpirunnoma sote-laki nykymuodossaan on kaikkea muuta kuin suosiollista tämän kaltaisen yhteistyön kehitykselle. Sote-laki laittaa aivan liian paljon painoarvoa palveluntuottajan toimintamuodolle. Erityisesti yksityisten palveluntuottajien toimintaa pyritään rajaamaan tiukasti vaikka todellisuudessa tälle ei ole mitään yksiselitteisesti perustuslakiin pohjautuvaa syytä vaan kyseessä on puhtaasti ideologiaan perustuva linja. Ja mikä huolestuttavinta, jo pitkään ansiokkaasti erikoissairaanhoidon palveluita tuottaneet julkisomisteiset yhtiöt kuten Sydänsairaala, Tekonivelsairaala Coxa sekä Fimlab-laboratoriot rinnastetaan sote-laissa yksityisiin toimijoihin vaikka kaikki edellä mainitut toimijat ovat sataprosenttisesti julkisessa omistuksessa.

Palvelujen pariin pääsy turvattava

Hyvinvointialueella on turvattava ihmisille nopea pääsy palvelujen pariin. Mutta omasta mielestäni pelkkä nopea pääsy ei ratkaise kaikkia haasteita, vaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota myös yhteydenottokanaviin eli siihen mitä kautta palvelujen ensikontakti tapahtuu. Olen itse huomannut esimerkiksi läheisteni kautta, että tieto siitä mitä kautta erilaisissa tilanteissa yhteyden palveluihin saa, on hyvin monimutkaista löytää. Selkeät yhteydenottokanavat ja niitä koskevan tiedon kommunikointi on keskeistä. Lisäksi yhteydenottokanavien suunnittelussa tulee huomioida valmiudet niiden käyttöön. Todennäköisesti olemme vielä hyvän aikaa muutostilanteessa, jossa osa väestöstä haluaa ehdottomasti lisää digitaalisia palveluja, mutta osa haluaa asioida perinteisempien kanavien kautta. Keskeisimpien palvelujen pariin pääsy on siis turvattava eri reittejä pitkin vaikka se ei aina ehkä tehokkaimmalta ratkaisulta välttämättä tunnu.

Suomessa lakiin on kirjattu hoitoonpääsyä turvaava hoitotakuu, joka koskee perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa. Tätä lakia ollaan nyt päivittämässä niin, että jokaiselle pyritään lailla turvaamaan pääsy terveydenhuollon palveluihin seitsemän vuorokauden sisällä. Tämä on erittäin hyvä tavoite, mutta pelkään pahoin, että sen kanssa käy samoin kuin hoitajamitoituslain kanssa, eli laaditaan pelkkä laki ilman riittäviä keinoja sen luomien käytännön haasteiden ratkaisemiseksi ja päädytään lopulta heikentämään tilannetta parantamisen sijaan. Lisäksi samoin kuin hoitajamitoituksen kohdalla, olisi tärkeää päästä kiinni juurisyihin kuten henkilöstövajeeseen.